”Siis aivan kauheata, että olet pyörätuolissa!”
”Olen niin pahoillani/surullinen puolestasi, että joudut käyttämään pyörätuolia.”
Kun toiminta- ja liikuntakykyni romahti vuonna 2017 niin jouduin kotini sekä sänkyni vangiksi. Päivät muuttuivat kuukausiksi, enkä kyennyt fyysisten oireiden vuoksi liikkumaan kotoa takapihaamme kauemmaksi. Kotini oli vankilani.
Mieti hetki sitä jos et vuoteen pääsisi kotoasi mihinkään. Et kauppaan, et näkemään ihmisiä, et ulkoilemaan, et mihinkään.
Kun vuosi oli kulunut kodin vankina, niin päätin että nyt minulle haetaan pyörätuoli! Se on ollut yksi elämäni parhaimpia päätöksiä.
Ensimmäinen ulkoilu pyörätuolissa, Juhan minua työntäen, oli äärimmäisen tunteellinen hetki. Tunsin niin voimakasta iloa ja kiitollisuutta pyörätuolista, sen avulla sain pienen palan normaalia elämää takaisin. Pääsin kotoa ulos!
Pyörätuoli ei ole vankila!
Pyörätuoli mahdollistaa liikkumisen liikuntarajoitteiselle henkilölle. Olen itse käyttänyt pyörätuolia nyt 6 vuotta, enkä ole katunut hetkeäkään. Mä en ole pahoillani, että käytän pyörätuolia, älä siis sinäkään ole!
Kuvissa on minun uusi pyörätuoli, siitä ja sen hankintaprosessista kerron teille lisää myöhemmin. 🖤